Kuistien somistelua ...
Ikkunat on pesty ja uudet verhot ikkunaan!!Ennen ku pästiin verhojen ripustus hommaan piti tehä yks korjaus hommeli!! Vihreiden verhojen kanssa tuli työtapaturma, hih! Kuistit oli äiteellä ja tein verhoja silloin kotonani, ja hums, liian lyhkäsethä niistä tuli!!! Joten nappasin verhot poikki ja lisäsin "kulahutettua" pitsiä välliin! Kulahutukseen toimi erinomaisesti pussikahvi, joka ei miulle muuten maistunut, elikkä sekin lyösi nyt sitten tarkoituksensa!!
Lähetäänpä ulkoapäin....siellä nököttää ikkunalla jo Kaisan kättentyöt.....muumipurkki ja kultakalamalja <3 |
...ja vielä ulkokuvvaa.... |
Täällä tuttu sohva oottaakii... |
Lissää Kaisan purkkia, ups nää onkii ne joulupurkit! Pittääpä laittaa vielä kuvauksen jälkeen piiloon :) |
Keittiötö odotellessa hörpätään tässä kaffeet... ala Kaisan kupeista!!! |
Tämä keittiön kaapiston osa oli vain hetken lainassa .... |
Ja sitten toiseen kuistiin.... |
Oviverhot oottekin jo nähneet... |
Tässäpä ne korjatut verhot... |
Voih <3 Kylläpä oli puhtaat ikkunat ja niin ihanat verhot ikkunoissa <3 Kyllä oli niin ihana tunnelma taas kerran <3 <3 Näitä on niin ihana katella, että <3 <3
VastaaPoistaKiitos, Teija<3 Mukavaa ku viihdyt :-D
PoistaHitsiläinen, kun on aina vaa kauniinpaa. Hienosti sopii verhot, kaikki eri kuosit ja nekin on niin justiin oikeilla paikoillaan. Seilalinen rauhallinen ja lämmin on tunnelma - ja odottava,,, niin kuin hauvelilla.
VastaaPoistaJa upeet kumpparit! Kyllä nyt päästään marjaan - pitää vissiin viettä tämä talvi pois - kynttilöitä poltellen ja kuumaa kupposista hörppien...
Ja mites se sankkokin näyttää niin suurelle! Siitä sen sitten hahmottaa miten tää onki niin pientä. Tuo sohvakuisti viehättää edelleen, siellä on uus kukkakii. Itellä ei nyt etene yhtään - jumittaa oviin ja ikkunoihin. Ovissa on alussa versi nro 3 ja ei, ei sekään maistu. Mikä ihmeen malli siihen pitää olla ennenkuin se käy silmään! Kun sen tietäs jo ekalla kerralla, niin välttys monelta harmilta... rrrhhhh
No, sain eilen kerhossa Erjalta ison palan pleksiä... nyt ei oo materiaalin puutekaan enää esteenä.
Kyllä kaikki nuo pienet esineet vaan tekee sitä elävyyttä, Ihan sen jo aistii, että Iita-Maikki on tuolla touhuamassa,
Kiitos, Anne <3... Eipä tää miullakkaa ois edenny, mut ku on toi äitee, hih :-D Mutta kun se loksahtaa ni kyllä se taas lähtee...
PoistaEi tarvitse monesti kutsua sisälle, mielellään tulee näin viehättävään ja lämpimään tunnelmaan! Kaunista...
VastaaPoistaKiitos <3
VastaaPoista